.. rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Itse kirjaudun ennen aamuruokailua facebookiin ja viimeisenä asiana illalla kirjaudun ulos. Väliin mahtuu myös toistakymmentä kirjautumista kotona, koulussa, vessassa, suihkussa, kännykällä, hiustenkuivaajalla.. vain oma mielikuvitukseni asettaa rajat fb:n käyttämiseen! Se kiinteyttää vatsani, latistaa lanteeni ja hienontaa poimimani puolukat! Edes armeijan leirit eivät erottaneet minua tästä rakastajattarestani. Tiedon valtaväylälle tuli päivitystä poteron pohjaltakin: "omg tääl on kylmä".
Nojuu, olen addikti.
Mutta on facebookissa hyvätkin puolensa. Esimerkiksi OKL:n ensimmäisen vuosikurssin asiat tulevat yhteisöömme "luokanopeopiskelijat 2011" erittäin nopeasti. Ja siellä tyhmemmät (minä) voivat myös kysellä tenttien, palautusten tai minkä tahansa päivämääriä tai kellonaikoja. Ja kun yhteisön jäsenistä joku on aina onlinessa, tulee vastauskin yleensä nopeasti. Myös yhteisten tapahtumien suunnittelu on erittäin helppoa, lisäät x-määrän ihmisiä ryhmään ja kerrot että mitä tapahtuu missä ja milloin ja muut kertovat samalle sivulle pääsevätkö paikalle vai eivät. Ennen facebookia tämä tapahtui sähköpostilla tai puhelimella. Sähköpostia ihmiset eivät lue/lukeneet päivittäin eli se oli hidasta ja puhelimella piti soittaa monta puhelua eli se oli hidasta ja tyyristä.
Pidän facebookia kuitenkin vain henkilökohtaisena palveluna, joka ei niinkään koulumaailmaan sovi. Itse aion opettajana olla äärimmäisen kriittinen oppilaiden ja vanhempien kaveripyyntöihin ja muihin yhteydenottoihin. Yhden oppilaan lisääminen kaveriksi aiheuttaa tietynlaisen dominoefektin, jolloin kaikki oppilaat on pakko hyväksyä kaveriksi, ettei kukaan tunne oloaan syrjityksi.
Kaiken kaikkiaan pidän facebookia erittäin tärkeänä, jopa välttämättömänä sosiaalisen median välineenä, jota ilman oma elämäni ainakin hankaloituisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti